Kaunis talvi ilta ja sua ajattelen.
Pieni muisto sydänmessä ja kahvikuppi kädessä.

Muistatko vielä sitä viikonloppua kun yhdessä
kävelimme kadulla ?
Kaunista aikaa... Kaunista taikaa...

Sua nyt mietin ja kyyneleet virtaa.
Oon sylissä toisen mut silti kai kaipaan...

Rakastan sua mut en tiiä mitä teen...
Rakastan sua sen sanoa tahdon...

Kävelen kadulla samalla ja puiston penkille jalkani vievät...
Sama penkki jossa sillon halattiin...

Mitä teen, kun sua kaipaan?
Mitä teen ?

Anna anteeksi on irti päästettävä...
Anna anteeksi on muistot jätettävä...

Sori mut nyt on mentävä .... >

Lapsi juoksee kotiin.

Odottaen kättä joka rakastaa.
Kättä joka ymmärtää.

Hän ei ymmärrä vielä maailmaa ja pelkää elämää ja sammalla haluaa oppia elämään.
Äiti joka häntä rakastaa on kaukana poissa.

Lapsi avaa oven toivoen että isä on vastassa hymyillen.

Vaan toivetta ei kukaan kuule.

Isä on vastassa olut pullo toisessa kädessä ja toisessa
remmi.

Hän lasta katsoo vihaten.

Ja tämän hakkaa sanoen :

"Sinua ei tänne haluttu elämäsi on kirottu ja minä näytän sen mikä on oikein kun on erillainen!"

Lapsi itkee huutaen.

En ole erillainen vaan saman arvoinen ja sinä et minua ymmärrä..

Ja remmi lyö..

Yöllä lapsi kaapista löysi lelun ja sitä tutki...

Vaan sen tiennyt ei olevan ase ladattu...

Se laukesi....

Lapsi pääsi taivaaseen luokse käden rakkaan

Ja sieltä katsoo kun isä haudalla lapsen itkee sanoen..

"Anna anteeksi...
Olet minulle rakas..."

Mitä tulee jälkeen tuskan ?

Suru suuri joka tappaa?

Elämä uusi joka alkaa?

Kauneus voi olla vain harhaa.

Totuus voi satuttaa!

Elämän muuttaa ja kaiken tappaa.

Olet jota rakastan 

Olet josta unelmoin 

Olet josta haaveilen

Olet minun vain haaveissa

Haaveissa jotka eivät voi toteutua milloinkaan

Taas yksi elämä valui hukkaan.

Liian nuorena lähti hän.

Niin monta saanaa jäi sanomatta, niin monet tänne jäi sua kaipaamaan.

Kysymys mieliä painaa ..

Kai vielä joskus tavataan??

Tämä runo on muisto yhdelle pojalle joka kuoli liian nuorena <3 <3